Jouluyö. Juhlayö. Suljen silmäni, ja annan mieleni kulkea kauas Betlehemiin. Ahtaassa eläinten suojassa nuori nainen on synnytyskivuissa. Suvun naiset, jotka tavallisesti auttaisivat synnytyksessä ovat muualla. Naisen kihlattu on hädissään, hän hakee apua talosta, yrittää parhaansa mukaan olla avuksi, vaikka onkin kauhuissaan. Niin moni nainen menehtyy synnytykseen. Mies kiroaa mielessään koko tuon matkan. Mutta pakkohan se oli lähteä. Ei siinä annettu vaihtoehtoja. “kukin omaan kaupunkiinsa” oli sanottu, veroluetteloa varten. Ja kaikkien oli pitänyt lähteä, selittelyt eivät olleet auttaneet, eivät edes hyvät sellaiset. Olihan se aika ilmeistä, että raskas matka käynnistäisi synnytyksen. Mies pyyhkii hikeä otsaltaan. Mitä tässä tekisi? Hän polvistuu ja ristii kätensä, rukoillen isiensä Jumalaa: “Herra auta!” Betlehemin kaupungin ympärillä…