Kuuntelen Rauli Badding Somerjoen laulua “Laivat”. Se vie minut monien syvien ajatusten äärelle. Ensin tartun ajatukseen myötätuulesta. Mistä laivat myötätuulen purjeisiinsa saivat? Kysymys sisältää sekä kauniin että katkeran. Se sisältää koko elämän. Elämän, johon kuuluu niin kaunis aurinko, vilvoittava ja eteenpäin vievä myötätuuli kuin raskas myrkysääkin. Elämän, joka toisinaan hljaa pysäyttää kaiken, kuin peilityyni sää merellä. “Mistä tuli kaunis myötätuuli?” laulaja kysyy. Kysymyksessä kuulen ihmisen hämmennyksen elämän eri käänteiden edessä. Kun hän katsoo elämää taaksepäin, hän näkee monet ilot. Puolison kanssa jaetun elämän, isäksi tulemisen, kaikki hassutukset lasten kanssa. Hassutukset, jotka eivät lakanneet, vaikka lapset kasvoivat aikuisiksi. Kaikki yhdessä kannetut elämän ilot ja surut, kaikki lasten salaisuudet, joista ei kerrottu…