-
Rairuoho
Kourallinen pieniä siemeniä. Kuppi multaa. Tyttäreni kanssa istutamme rairuohoa. Valmistaudumme pääsiäiseen. Kerron hänelle, että kun kastelemme multaa ja kärsivällisesti odotamme, siemenistä kasvaa ruohoa. Hän haluaa jäädä katsomaan. “Äiti joko se kasvaa? Kerro minulle milloin?” “Ei vielä tänään”, vastaan ja hymyilen. Tuo pienen lapsen into on niin liikuttavan suloista. Ei vielä muutamaan päivään, ajattelen mielessäni, mutta en sano sitä ääneen. Se olisi liikaa tuolle pienelle ihmiselle. Illalla hän kirkkain silmin kuiskaa: “Huomenna, kun herään, se on varmasti jo kasvanut”. En vastaa hänelle mitään, hymyilen vain. Pääsiäinen. Rairuohoa ja suklaamunia. Pieniä tipuja ja pehmeitä pupuja. Sitä on lapseni pääsiäinen. Miten kaukana se onkaan minun pääsiäisestäni. Minun pääsiäiseni on pitkäperjantain kipuilua. Miksi, Jeesus,…
-
Jouluaamu
Jouluyö. Juhlayö. Suljen silmäni, ja annan mieleni kulkea kauas Betlehemiin. Ahtaassa eläinten suojassa nuori nainen on synnytyskivuissa. Suvun naiset, jotka tavallisesti auttaisivat synnytyksessä ovat muualla. Naisen kihlattu on hädissään, hän hakee apua talosta, yrittää parhaansa mukaan olla avuksi, vaikka onkin kauhuissaan. Niin moni nainen menehtyy synnytykseen. Mies kiroaa mielessään koko tuon matkan. Mutta pakkohan se oli lähteä. Ei siinä annettu vaihtoehtoja. “kukin omaan kaupunkiinsa” oli sanottu, veroluetteloa varten. Ja kaikkien oli pitänyt lähteä, selittelyt eivät olleet auttaneet, eivät edes hyvät sellaiset. Olihan se aika ilmeistä, että raskas matka käynnistäisi synnytyksen. Mies pyyhkii hikeä otsaltaan. Mitä tässä tekisi? Hän polvistuu ja ristii kätensä, rukoillen isiensä Jumalaa: “Herra auta!” Betlehemin kaupungin ympärillä…
-
Valo ja vapaus
Jes 49:8-10 Näin sanoo Herra:– Armon hetkellä minä vastaan sinulle,pelastuksen päivänä minä autan sinua.Minä olen luonut sinuttoteuttamaan sen liiton,jonka tein tämän kansan kanssa,jotta saattaisit ennalleen maan,jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat,jotta sanoisit vangituille: “Lähtekää”,ja pimeydessä viruville: “Tulkaa valoon!”Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa,paljas kalliorinne on heille laidunmaa.Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano,ei heitä ahdista helle eikä auringon polte,sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa,joka vie heidät lähteiden ääreen. Ulkona on hämärää. Vain pieni aamun sarastus häämöttää taivaanrannassa, kuin toivon merkkinä siitä, että yö on päättymässä. Keittiössä on pimeää ja hiljaista. Muut nukkuvat vielä. Asetan kynttelikköön neljä pitkää kynttilää. Otan tulitikun askista ja sytytän kynttilän. Yhden vain – sen ensimmäisen. Lämmin valo täyttää…
Valossa ja voimassa