ELÄMÄ – Petra Paimenkallio

Edessä reitti tuntematon aukeaa, omin voimin emme kestä tuulta vasten; matkalla, Herra, lupaat meitä johdattaa: kaitse askeleita horjuvien lasten. Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa; olen kahden maan kansalainen. Olen kahden valtakunnan kansalainen. Mutta olen muutakin. Olen kahden valtakunnan työntekijä. Töissä kirkolle, ja töissä Jumalalle. Kirjuri, Kipa, Hallinnonuudistus, Seurakuntayhtymä. Kaikki tämä uusi tuntuu vievän kirkon voitolle Jumalan jäädessä sivuun. Tuntematon pelottaa. Aistin sen kaikkialla. Käytäväkeskusteluissa, kokouksissa, kohtaamisissa. Kaikki se energia, joka tähän muutokseen menee, on pois siitä, minkä annan Jumalalle. Ja jos ei ole, niin se on pois siitä, minkä annan perheelleni, lapsilleni, puolisolleni, ystävilleni. Joku sanoi, että itseäänikin tulisi rakastaa. Kun kysyin kollegaltani viikko sitten, milloin hän…

Kuuntelen Rauli Badding Somerjoen laulua “Laivat”. Se vie minut monien syvien ajatusten äärelle. Ensin tartun ajatukseen myötätuulesta. Mistä laivat myötätuulen purjeisiinsa saivat? Kysymys sisältää sekä kauniin että katkeran. Se sisältää koko elämän. Elämän, johon kuuluu niin kaunis aurinko, vilvoittava ja eteenpäin vievä myötätuuli kuin raskas myrkysääkin. Elämän, joka toisinaan hljaa pysäyttää kaiken, kuin peilityyni sää merellä. “Mistä tuli kaunis myötätuuli?” laulaja kysyy. Kysymyksessä kuulen ihmisen hämmennyksen elämän eri käänteiden edessä. Kun hän katsoo elämää taaksepäin, hän näkee monet ilot. Puolison kanssa jaetun elämän, isäksi tulemisen, kaikki hassutukset lasten kanssa. Hassutukset, jotka eivät lakanneet, vaikka lapset kasvoivat aikuisiksi. Kaikki yhdessä kannetut elämän ilot ja surut, kaikki lasten salaisuudet, joista ei kerrottu…